Loppu häämöttää

6. vaelluspäivä lauantai 14.4.

Kännykän herätys jyrähti kodassa armotta soimaan klo 6.00. Oli retkemme viimeinen aamu ja tiukka aikataulu pakotti meidät aikaiseen herätykseen. Viiden jälkeen pitäisi olla lastaamassa autoa junaan Rovaniemellä ja sitä ennen pitäisi hiihtää reilu 7 km autolle Njurgalahteen, saunoa ja syödä. Vedet vain kiehumaan, aamupala huiviin ja suksille.

Kahdeksan maissa olivat sukset jalassa ja lähdimme hiihtämään pitkin valmista latu-uraa, jota saisimme seurata ihan perille asti. Öinen kireä pakkanen oli jäädyttänyt hangen pinnan kovaksi ja liukkaaksi. Aluksi oli loivaa nousua, jonka jälkeen pitkä ja paikoin jyrkkä alamäki kiidätti äijät huimaan vauhtiin. Menoa ei voinut enää itse säädellä ja hidastaa. Tehtävänä oli vain pysyä pystyssä.

Saimme aikaiseksi yhden jännittävänkin tilanteen, kun Lapa ajautui Manskin rinnalle ja miehet viilettivät rinta rinnan kohti seuraavaa mutkaa. Onneksi Manski kykeni kellahtamaan ajoissa pientareen puolelle, sillä todennäköisyys selvitä ehjin nahoin rinnakkain kapeasta mutkasta oli olematon.

Reitin loppupuolella maasto tasoittui ja jouduimme käyttämään hieman sauvojakin päästäksemme eteen päin. Vajaan kahden tunnin taivalluksen jälkeen alkoivat Ahkun tupa ja auto häämöttää horisontissa. Raskas, mutta onnistunut vaellus alkoi olla takana päin. Lastasimme varusteet autoon ja riensimme kohti saunaa, jonka lämmityksestä olimme etukäteen sopineet.

Voi sitä tunnelmaa, kun ensimmäiset löylyt sihahtivat kiukaalle. Sinä hetkenä ymmärsimme, minkä takia jaksoimme taas uurastaa pitkiä päiviä umpiangessa ja rämeiköissä. Tämän hetken takia. Lauteilla virittelimme jo keskustelua lippukunnan seuraavasta kesävaelluksesta, joka voisi suuntautua Lemmenjoelle kesällä 2013. Monimuotoinen joki- ja tunturimaisema olivat siis tehneet meihin vaikutuksen. Ehkäpä siis palaamme vielä näille lauteille, mutta puhdistetaan ensin tämän vealluksen hiet iholtamme ja suunnataan kohti etelää.

Saunan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Rovaniemeä. Nautimme Inarissa Pizzat, vaikka lounaat olisivat olleet valmiina termospulloissammekin. Ehdimme hyvissä ajoin rautatieasemalle lastaamaan autoa. Makuuvaunussa vielä kertasimme vaelluksen tapahtumia, mutta muutaman tunnin päästä alkoi uni tulla silmään ja tuttu kuorsaus kaikumaan hytissä. Nukuimme sikeästi koko yön ja heräsimme vain juuri ennen Turun rautatieasemaa. Tällä kertaa autokin oli tullut samassa junassa perille ja pääsimme nopeasti ajamaan kohti Raisiota ja koloa, jonne lippukunnan kamat piti vielä viedä. Näin saimme tämän vuoden vaelluksen päätökseen. Ahkiot jäivät odottamaan ensi talven seikkailuja, minne ne sitten suuntautuvatkaan.

Kirjoittaja: Manski

Ulos rotkolaaksosta

5. vaelluspäivä perjantai 13.4.

Härkäkosken vuokratupa

Heräsimme perjantaina auringonpaisteeseen viime päivien suhmurakelien jälkeen. Lämpömittarikin oli pakkasen puolella joten toiveet hankikannosta syttyivät. Tavoitteemme oli päästä pois Lemmenjoen rotkolaaksosta jokea nuoleskelevan Joenkielinen tunturin takana sijaineelle kodalle. Maanantaiaamuna tapaamme poromies oli ollut sitä mieltä ettei näiltä kohdin pääsisi suksilla ja ahkiolla ylös laaksosta mutta emme ole muutenkaan aina viisaampiamme totelleet... Olimme jo maanantaina katsoneet että Härkäkosken vastarannalla olisi portaat joita pitkin pääsisi kävellen, ahkiota perässää vetäen nousemaan rinteen jyrkimmät osat. Suunnistimme siis kohti portaiden alapäätä. Vastarannalle päästyämme toivomamme hankikanto ei ollut ihan sitä mitä haluttiin. Lumen pinta oli kyllä kova mutta kun hangelle laittoi tarpeeksi painoa, niin sukset ja mies solahtivat lumen läpi. Emme kuitenkaan luovuttaneet vaan päädyimme jopa hiihtämään rinteen poikittain ylös jolloin emme tarvinneet portaita.

Päädyttyämme portaiden yläpäähän ja siis ensimmäisen mäen harjalle jatkoimme hiihtelyä pitkin puihin merkattua kesävaellusreittiä. Reitti lähti kuiten kulkemaan kannaltamme väärään suntaan, joten erään rinnettä alas tulleen ojan kohdalla käännyimme kulkemaan mutkitellen kovaa ojaa päällystä ylös rinteen päälle. Päivä jatkui tästä sopivia moottorikelkan tai jonkun eläimen kulku-uria etsien ja seuraillen (koska urien kohdalta löytyi hankikantoa). Vaikka matkaa linnuntietä päivän aikana oli vain 8km ja joka reitin mutkitellessa kasvoi varmastikin kymmeneen kilometriin, niin aikaa tähän noin 300 korkeuserometriä sisältäneeseen puristukseen meni 5 tuntia. Onneksi sää oli kaunis ja maisemat sekä hiihtomaasto vähintäänkin upeat, joten jälleen kerran hieno hiihtovaelluspäivä Lemmenjoella.

Yöksi olimme päätyneet Juurakkojoen kodalle, joka oli puuseinäinen rakennelma, jonka sisällä oli puisen lattian ympäröimä nuotiorinki. Sytytimme rinkiin nuotion ja keittelimme kaasukeittimillämme päivälliseksi mangokookoskananuudelia. Iltapalaksi lämmittelimme vielä nuotiolla lättyjä, joiden jälkeen uni hiipi silmään(unihiekan lisäksi silmiä hierotutti kodassa leiaillut sankka savu, joka oli tulosta märistä puista ja huonosta vedosta). Ennen nukahtamista kuulimme vielä kodan ulkopuolelta metsästä kaiketi ketun haukahduksia. Näihin ääniin oli jälleen mukava nukahtaa erämaan rauhassa.

Juurakkojoen kota

1 eur = 1 C°

4. vaelluspäivä torstai 12.4.

Yöllä kahden aikaan olimme saaneet itsemme nukkumaan. Aamulla puoli yhdentoista aikaan alkaa kämpässä kuulua elonmerkkejä. Ikkunasta näkyi lakanankokoisia lumihiutaleita. Luvassa piti olla vesisadetta ja plusasteita.

Taas reilun tunnin eileistä myöhemmin olimme suksien päällä. Liikkeen sulavuus oli kuin ukkokodista. Lumen vesipitoisuus oli riittävän hyvä jotta suksi luisti uran päällä.
Eilen tulimme telttailualueen portaat alas. Siitä vierestä parin metrin päästä meni ylös rinteeseen huoltokelkkaura. Sen sinisiä kepakoita heijastimineen ei eilen vaan näkynyt.
Reilu kilometri noustiin jokilaakson rinnettä ylös. Sen jälkeen alkoi yli kolmen kilometrin lasku Lemmenjoelle Kultahaminaan. Hulppea ikihonka metsä jokilaaksossa oli upeaa nähtävää. Onneksi kelkkauralla oli lumikerros jotta saimme vauhdin pidettyä hallinnassa. Yksi tiukka 90 asteen mutkakin puron yli kapeaa lumikaistaletta pitkin selvitettiin mallikkaasti. Jäisessä rännissä puro olisi ollut pienin murhe.
Luonastauon jälkeen tasaista lykintää 8 km jään päällä kohti Härkäkosken vuokratupaa. Haasteellinen kohta oli Ravadaskönkään laskukohdassa, jossa joen yli ei enää mennyt yhtenäistä jääpeitettä vaan laskujoen vettä virtasi aika vapaana. Onneksi jääriitteet kestivät tällä kertaa.

Reilun kolmen tunnin uurastuksen jälkeen päivän 12,5 km oli hiihdetty ja pääsimme vuokratuvan saunan lämmitykseen. Tiesimme että puuvajassa oli enemmän märkää, jäistä ja tuoretta puuta kuin kuivaa polttoainetta. Tästä syystä oli haaste saada kiukaaseen sen verran lämpöä että mittari nousi 60 asteeseen. Jokaisesta asteesta maksettiin euro vuokraa metsähallitukselle.
Tuvassa oli myös takka jolla pienen kämpän sisälämpötilaa ei saa nostettua tukalaksi. Kamina olisi toki hieman tehokkaampi ratkaisu. Positiivista oli PuuCeen varustekopista löytynyt kaira, jolla olisi saanut tehtyä vedenottoavannon.
Saunan ja pitkien unien jälkeen oli helpompi suunnitella seuraavan päivän nousua Lemmenjokilaaksosta ylös avotunturiin.

Karhua mä metsästän tahdon saada suuren

3. vaelluspäivä keskiviikko 11.4.

Aamu valkeni nopeammin kuin kroppa olisi halunnut. Ulkona satoi nuoskalunta jonka ominaisuuksiin kuuluu suksen pohjaan tarttuminen ylimääräiseksi korokkeeksi.

Pariskunta kertoi että olivat nähneet karhun jäljet eilisellä loppu-urallamme joen törmässä ja kelkkauralla. Niitä lähdimme metsästämään. Tosin äiti luonto oli pyryttänyt kaikki eilen näkyvillä olleet urat tasaiseksi suonpohjaksi. Hiihtää ei voinut 10cm piikkikorot suksenpohjassa ja jos hukkasi kelkkauran niin olit suon syvyyksissä.

Hiihdimme 500 m, kävelimme kilometrin, hiihdimme umpipehmeässä metsässä 1,5 km ja lopulta löysimme kelkkauran ja siitä erkaantuvan ahkiouran jota pitkin saimme käveltyä 6 km. Sitten ahkioura hävisi kuin pieru lumipyryyn. Tämä oli hiihtopäivämme helpoin osuus.

Sitten taas umpisessa lumihangessa piikkikorot suksissa. Vaikka pääsimme avotunturiin niin siltikään hanki ei kantanut kunnolla ja nuoska tarttui suksiin kiinni. Lopulta pääsimme kullankaivajien alueelle kaivinkoneiden väliin. Kaipaamaamme moottorikelkalla ajettua huoltouraa ei vain löytynyt koko päivänä.

klo 22:17

Loppumatka mentiin suunnan avulla. Vaikka löysimme kesäuran opasteet niin emme löytäneet kämpälle vievää kelkkauraa. GPSn tiedot lupailivat että kämppä olisi lähellä mutta pimeydessä taskulampun valokiilassa ei näkynyt yhtään mitään. Viimein löytyi PuuCee ja GPS kertoi kämpän olevan 0,06 km päässä mutta vieläkään ei mitään näkynyt. Seuraavaksi löytyi puuvaja ja alaspäin vievät portaat. Valjaat irti ja ahkio eteen suuntana portaiden alapää. Oikealle kaartuvat portaat olivat haastavat laskeutua, kun ahkio yritti taittaa vasemmalle.

Portaiden alapäästä löytyi kämppäkin. Perille ehdittiin juuri ennen puoltayötä. Päivän kilometrimääräksi tuli 19 km, josta 7 km kuljettiin kävellen. Vuokrakämpän pojat tarjosivat saunaa, mutta energia käytettiin riistakäristyksen syömiseen.

Kauas on pitkä matka

2. vaelluspäivä tiistai 10.4.

Aamu alkoi reippaalla 200 metrin nousupätkällä. Nousumetrejä ei ollut kuin 50, mutta lähti ainakin verenkierto toimimaan. Muuten aamu oli kaunis aurinkoinen pakkasaamu jossa lämpötila nopeasti nousi -17 asteesta lähemmäs nollaa.

Alkupätkä meni hyvää uraa hiihdellessä Maddis Ravadan leirintäpaikalle saakka. Vähän sen jälkeen ura alkoi häviämään ja yritimme seurata suunnaltaan parasta vaihtoehtoa. Neljän paikkeilla takana oli 10,2 km linnuntietä ja 8,8 km olisi ollut edessä päin. Auringon tilalle oli tullut hiljakseen lunta tiputteleva lumiverho. Lounaaksi ollut jauhelihakeitto oli muuttunut klimppisopaksi. Ne asiat joita keittojen uudelleensuunnittelulla oli haluttu välttää maistuivat tässä lounaassa. Onneksi söimme hammasta kiristellen sopat, sillä siitä saatu energia tuli tarpeeseen.

Seuraavan kolmen tunnin aikana matka oli edennyt siten että Vaskojoelle linnuntietä oli matkaa 7,1 km. Reittivalinta ensin huoltokelkkauraa kohti Jäkäläpäätä ja sieltä lasku omaa umpijälkeä pitkin kohti Latnjoaijohkaa oli pitänyt etäisyyden kämpälle lähes ennallaan.

Valo alkoi pikkuhiljaa hävitä kun hiihdimme suonpohjaa kohti kämppää. Viimein saimme kosketuksen poroaitaan, joka kerrankin oli tehty niin hyvin ettei yli päässyt. Piti siis vielä etsiä portti jostain suunnasta.
Yhdentoista aikaan saavuimme kämpän pihalla kahdentoista tunnin rupeaman jälkeen. Laskuyritelmien jälkeen päivätaipaleeksi saatiin 28 km. Hieman pippurihärkä ja kermaperunat täyttivät tyhjiä energiapakkeja eikä vohvelitkaan menneet hukkaravinnoksi. Onneksi kämpässä oli kaasuhella ettei tarvinnut ruoanlaitossa kaasukeittimillä pitää yöpuulle jo siirtynyttä pariskuntaa hereillä.

Startti

1. vaelluspäivä maanantai 9.4.

Noin 16 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme viimein Lemmenjoen Ahkun Tuvalle, joka toimi retkemme lähtöpaikkana. Tuvan emäntä oli valmistanut meille herkullisen aamiaisen ja kaatoi vielä termospulloihimme kuumaa vettä. Lounas nuudelit alkoivat näin kypsymään termospulloissa ollakseen valmiita lounasaikaan. Ennen klo 11 olivat ahkiot pakattuna ja pääsimme aloittamaan vaelluksen kohti ensimmäistä etappia, Ravadasjärveä. Saimme hiihtää melkein koko matkan joen jäätä pitkin, mikä teki matkan teosta melko vaivatonta. Porot ja kuukkelit seurasivat vaellustamme. Jäällä makoili yksinäinen laulujoutsenkin, joka katseli meitä melko kyllästyneen näköisenä. Vähän ennen viittä saavuimme Ravadasjärvelle. Päätimme vielä käydä tutustumassa läheiseen vesiputoukseen, jota on kehuttu yhdeksi kansallispuiston hienoimmaksi nähtävyydeksi. Tutustumisen piti olla helppo iltalenkki, mutta matka osoittautuikin paikoin vaivalloiseksi umpihankihiihdoksi. Putous löytyi viimein, mutta oli valitettavasti suurimmalta osin lumen ja jään peitossa. No kuntoilu kannattaa aina.

Väsyneinä palasimme tuvalle nauttimaan illallista. Jusa valmistikin erinomaista texmex kanaa. Loppuilta meni rupatellessa ja kaminaa lämmitellessä, mikä olikin märillä puilla aikamoinen työ. No viimein saatiin mökki lämpimäksi ja kamat kuivumaan. Unen tuloa ei tarvinnut kauaa odottaa pitkän päivän ja valvomisen jälkeen.

Kirjoittaja: Manski

Odotettavissa oleva vaellussää

Forecan ennuste vaellusviikolle näyttää alkuun kunnon yöpakkasia, joiden jälkeen tulee vähän lumisadetta. Tosin väittävät että perjantaina osa tulisi vetenä.

Halki Suomen

Tänäkin vuonna lippukunnan pääsiäisvaelluksen retkikunta koostuu kolmesta kovasta ja kokeneesta konkarista. Parhaillaan läpi Suomen kohti Lemmenjokea ovat autoilemassa Manski, Lapa ja Jusa. Vaikka jo Tampereen jälkeen on teiden vierillä näyttänyt olevan riittävästi lunta hiihtämiseen, niin jatkamme läpi yön matkaamme kohti Lapin tuntureita ja hiihtovaelluksen lähtöpistettä Njurkalahtea Lemmenjoen kansallispuistossa Inarissa, jossa tavoitteemme on olla aamupalapöydässä Ahkun Tuvalla kello yhdeksän. Enää reilu 12 ajotuntia siis edessä...

Blogin oikeaan reunaan on ilmestynyt hiihtovaelluksen reittisuunnitelma, mitä seuraamalla pysyy ehkä paremmin kärryillä, että missä miehet tällä kertaa vaeltaa.

Kello näyttää yhtä kun puolet ajomatkasta on vielä edessä. Oulun Nesteeltä nakkeja ja muusia auton tankkiin. 24 h kyltin omaavalta asemalta saa ihka aitoa palvelua kun itse työntää kortin maksuautomaattiin ja työntää pistoolin tankkiin. Eikun plussapistesadetta odottelemaan.

Lähtöpäivä lähenee

Ensi viikon ruokailut muuttuivat todeksi edellisviikonloppuna, kun kuivasimme tarvittavat tuoretuotteet. Lounas valmistetaan heittämällä ainekset ruokatermariin ja kaatamalla kiehuvaa vettä päällä aamupalan yhteydessä. Keitto on valmista nautittavaksi kun nälkä kurnii vatsassa iltapäivällä.

Alla on esimerkki yhden päivän ruokalistasta. Listaan on merkitty lähes kaikki käytettävät ruoka-aineet, niiden lähtöpaino tai muu tieto määrästä, hankintahinta sekä tuotteen kuljetuspaino. Kuivattamalla tuoretuotteet torstain ruoka-aineläjästä häipyi savuna ilmaan 1911 g. Kuivatettuna päivän ruokatarvikkeet painavat 2202 g, joten lähes puolet painosta jäi jo lähtiessä Raisioon.

Torstai 12.4.2012

AAMUPALA Omena-Mustikka-Vadelma puuro, kahvi, sokeri, leipä, margariini, metvursti

Näkkileipä    200 g    1,06 eur    200 g
Kahvi    6 g    0,19 eur    6 g
Omena-Mustikka-Vadelma puurohetki    6 pussia    1,94 eur    70 g
Metvursti    50 g    0,50 eur    50 g
Palasokeri    12 g    0,03 eur    12 g

Aamupala yhteensä    3,71 eur    338 g

LOUNAS Borch-keitto, näkkileipä, metvursti

Tee    3 pss    0,34 eur    5 g
Näkkileipä    200 g    1,06 eur    200 g
Kuivattu punajuuri    470 g    1,39 eur    90 g
Kuivattu kaali    409 g    0,23 eur    25 g
Kuivattu sipuli    10 g    0,13 eur    10 g
Kasvisliemijauhe    24 g    0,57 eur    24 g
Metvursti    50 g    0,50 eur    50 g
Kinkkukuutio    300 g    2,99 eur    73 g
Smetana    120 g    0,56 eur    120 g

Lounas yhteensä    7,76 eur    597 g

PÄIVÄTEE

Tee    3 pss    0,34 eur    5 g
Palasokeri    12 g    0,03 eur    12 g
Keksipaketti    1 pkt    1,45 eur    180 g
Päivätee yhteensä    1,82 eur    197 g

PÄIVÄLLINEN Kebablihaa vihanneksilla

Riisi    250 g    0,99 eur    250 g
Kuivattu Amerikan kasvissekoitus    300 g    1,33 eur    30 g
Kuivattu kebabliha    600 g    4,50 eur    220 g
Grillimauste    21 g    0,34 eur    21 g
Suola    15 g    0,05 eur    15 g
Lihaliemikuutio    3 kpl    0,41 eur    30 g
Kuivattu turkinpippuri    100 g    0,28 eur    10 g
Kuivattu sipuli    10 g    0,13 eur    10 g

Päivällinen yhteensä    8,02 eur    586 g

ILTAPALA Kaakao, sokeri, korppu

Kanelikorppu    400 g    1,99 eur    400 g
Kaakao    3 pss    1,26 eur    72 g
Palasokeri    12 g    0,03 eur    12 g

Iltapala yhteensä    3,28 eur    484 g

Torstain ruoka-aineet yhteensä    24,59 eur    2202 g