Ulos rotkolaaksosta

5. vaelluspäivä perjantai 13.4.

Härkäkosken vuokratupa

Heräsimme perjantaina auringonpaisteeseen viime päivien suhmurakelien jälkeen. Lämpömittarikin oli pakkasen puolella joten toiveet hankikannosta syttyivät. Tavoitteemme oli päästä pois Lemmenjoen rotkolaaksosta jokea nuoleskelevan Joenkielinen tunturin takana sijaineelle kodalle. Maanantaiaamuna tapaamme poromies oli ollut sitä mieltä ettei näiltä kohdin pääsisi suksilla ja ahkiolla ylös laaksosta mutta emme ole muutenkaan aina viisaampiamme totelleet... Olimme jo maanantaina katsoneet että Härkäkosken vastarannalla olisi portaat joita pitkin pääsisi kävellen, ahkiota perässää vetäen nousemaan rinteen jyrkimmät osat. Suunnistimme siis kohti portaiden alapäätä. Vastarannalle päästyämme toivomamme hankikanto ei ollut ihan sitä mitä haluttiin. Lumen pinta oli kyllä kova mutta kun hangelle laittoi tarpeeksi painoa, niin sukset ja mies solahtivat lumen läpi. Emme kuitenkaan luovuttaneet vaan päädyimme jopa hiihtämään rinteen poikittain ylös jolloin emme tarvinneet portaita.

Päädyttyämme portaiden yläpäähän ja siis ensimmäisen mäen harjalle jatkoimme hiihtelyä pitkin puihin merkattua kesävaellusreittiä. Reitti lähti kuiten kulkemaan kannaltamme väärään suntaan, joten erään rinnettä alas tulleen ojan kohdalla käännyimme kulkemaan mutkitellen kovaa ojaa päällystä ylös rinteen päälle. Päivä jatkui tästä sopivia moottorikelkan tai jonkun eläimen kulku-uria etsien ja seuraillen (koska urien kohdalta löytyi hankikantoa). Vaikka matkaa linnuntietä päivän aikana oli vain 8km ja joka reitin mutkitellessa kasvoi varmastikin kymmeneen kilometriin, niin aikaa tähän noin 300 korkeuserometriä sisältäneeseen puristukseen meni 5 tuntia. Onneksi sää oli kaunis ja maisemat sekä hiihtomaasto vähintäänkin upeat, joten jälleen kerran hieno hiihtovaelluspäivä Lemmenjoella.

Yöksi olimme päätyneet Juurakkojoen kodalle, joka oli puuseinäinen rakennelma, jonka sisällä oli puisen lattian ympäröimä nuotiorinki. Sytytimme rinkiin nuotion ja keittelimme kaasukeittimillämme päivälliseksi mangokookoskananuudelia. Iltapalaksi lämmittelimme vielä nuotiolla lättyjä, joiden jälkeen uni hiipi silmään(unihiekan lisäksi silmiä hierotutti kodassa leiaillut sankka savu, joka oli tulosta märistä puista ja huonosta vedosta). Ennen nukahtamista kuulimme vielä kodan ulkopuolelta metsästä kaiketi ketun haukahduksia. Näihin ääniin oli jälleen mukava nukahtaa erämaan rauhassa.

Juurakkojoen kota