Yöllä kahden aikaan olimme saaneet itsemme nukkumaan. Aamulla puoli yhdentoista aikaan alkaa kämpässä kuulua elonmerkkejä. Ikkunasta näkyi lakanankokoisia lumihiutaleita. Luvassa piti olla vesisadetta ja plusasteita.
Taas reilun tunnin eileistä myöhemmin olimme suksien päällä. Liikkeen sulavuus oli kuin ukkokodista. Lumen vesipitoisuus oli riittävän hyvä jotta suksi luisti uran päällä.
Eilen tulimme telttailualueen portaat alas. Siitä vierestä parin metrin päästä meni ylös rinteeseen huoltokelkkaura. Sen sinisiä kepakoita heijastimineen ei eilen vaan näkynyt.
Reilu kilometri noustiin jokilaakson rinnettä ylös. Sen jälkeen alkoi yli kolmen kilometrin lasku Lemmenjoelle Kultahaminaan. Hulppea ikihonka metsä jokilaaksossa oli upeaa nähtävää. Onneksi kelkkauralla oli lumikerros jotta saimme vauhdin pidettyä hallinnassa. Yksi tiukka 90 asteen mutkakin puron yli kapeaa lumikaistaletta pitkin selvitettiin mallikkaasti. Jäisessä rännissä puro olisi ollut pienin murhe.
Luonastauon jälkeen tasaista lykintää 8 km jään päällä kohti Härkäkosken vuokratupaa. Haasteellinen kohta oli Ravadaskönkään laskukohdassa, jossa joen yli ei enää mennyt yhtenäistä jääpeitettä vaan laskujoen vettä virtasi aika vapaana. Onneksi jääriitteet kestivät tällä kertaa.
Reilun kolmen tunnin uurastuksen jälkeen päivän 12,5 km oli hiihdetty ja pääsimme vuokratuvan saunan lämmitykseen. Tiesimme että puuvajassa oli enemmän märkää, jäistä ja tuoretta puuta kuin kuivaa polttoainetta. Tästä syystä oli haaste saada kiukaaseen sen verran lämpöä että mittari nousi 60 asteeseen. Jokaisesta asteesta maksettiin euro vuokraa metsähallitukselle.
Tuvassa oli myös takka jolla pienen kämpän sisälämpötilaa ei saa nostettua tukalaksi. Kamina olisi toki hieman tehokkaampi ratkaisu. Positiivista oli PuuCeen varustekopista löytynyt kaira, jolla olisi saanut tehtyä vedenottoavannon.
Saunan ja pitkien unien jälkeen oli helpompi suunnitella seuraavan päivän nousua Lemmenjokilaaksosta ylös avotunturiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti