Aamu alkoi reippaalla 200 metrin nousupätkällä. Nousumetrejä ei ollut kuin 50, mutta lähti ainakin verenkierto toimimaan. Muuten aamu oli kaunis aurinkoinen pakkasaamu jossa lämpötila nopeasti nousi -17 asteesta lähemmäs nollaa.
Alkupätkä meni hyvää uraa hiihdellessä Maddis Ravadan leirintäpaikalle saakka. Vähän sen jälkeen ura alkoi häviämään ja yritimme seurata suunnaltaan parasta vaihtoehtoa. Neljän paikkeilla takana oli 10,2 km linnuntietä ja 8,8 km olisi ollut edessä päin. Auringon tilalle oli tullut hiljakseen lunta tiputteleva lumiverho. Lounaaksi ollut jauhelihakeitto oli muuttunut klimppisopaksi. Ne asiat joita keittojen uudelleensuunnittelulla oli haluttu välttää maistuivat tässä lounaassa. Onneksi söimme hammasta kiristellen sopat, sillä siitä saatu energia tuli tarpeeseen.
Seuraavan kolmen tunnin aikana matka oli edennyt siten että Vaskojoelle linnuntietä oli matkaa 7,1 km. Reittivalinta ensin huoltokelkkauraa kohti Jäkäläpäätä ja sieltä lasku omaa umpijälkeä pitkin kohti Latnjoaijohkaa oli pitänyt etäisyyden kämpälle lähes ennallaan.
Valo alkoi pikkuhiljaa hävitä kun hiihdimme suonpohjaa kohti kämppää. Viimein saimme kosketuksen poroaitaan, joka kerrankin oli tehty niin hyvin ettei yli päässyt. Piti siis vielä etsiä portti jostain suunnasta.
Yhdentoista aikaan saavuimme kämpän pihalla kahdentoista tunnin rupeaman jälkeen. Laskuyritelmien jälkeen päivätaipaleeksi saatiin 28 km. Hieman pippurihärkä ja kermaperunat täyttivät tyhjiä energiapakkeja eikä vohvelitkaan menneet hukkaravinnoksi. Onneksi kämpässä oli kaasuhella ettei tarvinnut ruoanlaitossa kaasukeittimillä pitää yöpuulle jo siirtynyttä pariskuntaa hereillä.
Alkupätkä meni hyvää uraa hiihdellessä Maddis Ravadan leirintäpaikalle saakka. Vähän sen jälkeen ura alkoi häviämään ja yritimme seurata suunnaltaan parasta vaihtoehtoa. Neljän paikkeilla takana oli 10,2 km linnuntietä ja 8,8 km olisi ollut edessä päin. Auringon tilalle oli tullut hiljakseen lunta tiputteleva lumiverho. Lounaaksi ollut jauhelihakeitto oli muuttunut klimppisopaksi. Ne asiat joita keittojen uudelleensuunnittelulla oli haluttu välttää maistuivat tässä lounaassa. Onneksi söimme hammasta kiristellen sopat, sillä siitä saatu energia tuli tarpeeseen.
Seuraavan kolmen tunnin aikana matka oli edennyt siten että Vaskojoelle linnuntietä oli matkaa 7,1 km. Reittivalinta ensin huoltokelkkauraa kohti Jäkäläpäätä ja sieltä lasku omaa umpijälkeä pitkin kohti Latnjoaijohkaa oli pitänyt etäisyyden kämpälle lähes ennallaan.
Valo alkoi pikkuhiljaa hävitä kun hiihdimme suonpohjaa kohti kämppää. Viimein saimme kosketuksen poroaitaan, joka kerrankin oli tehty niin hyvin ettei yli päässyt. Piti siis vielä etsiä portti jostain suunnasta.
Yhdentoista aikaan saavuimme kämpän pihalla kahdentoista tunnin rupeaman jälkeen. Laskuyritelmien jälkeen päivätaipaleeksi saatiin 28 km. Hieman pippurihärkä ja kermaperunat täyttivät tyhjiä energiapakkeja eikä vohvelitkaan menneet hukkaravinnoksi. Onneksi kämpässä oli kaasuhella ettei tarvinnut ruoanlaitossa kaasukeittimillä pitää yöpuulle jo siirtynyttä pariskuntaa hereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti