6. vaelluspäivä lauantai 14.4.
Kännykän herätys jyrähti kodassa armotta soimaan klo 6.00. Oli retkemme viimeinen aamu ja tiukka aikataulu pakotti meidät aikaiseen herätykseen. Viiden jälkeen pitäisi olla lastaamassa autoa junaan Rovaniemellä ja sitä ennen pitäisi hiihtää reilu 7 km autolle Njurgalahteen, saunoa ja syödä. Vedet vain kiehumaan, aamupala huiviin ja suksille.
Kahdeksan maissa olivat sukset jalassa ja lähdimme hiihtämään pitkin valmista latu-uraa, jota saisimme seurata ihan perille asti. Öinen kireä pakkanen oli jäädyttänyt hangen pinnan kovaksi ja liukkaaksi. Aluksi oli loivaa nousua, jonka jälkeen pitkä ja paikoin jyrkkä alamäki kiidätti äijät huimaan vauhtiin. Menoa ei voinut enää itse säädellä ja hidastaa. Tehtävänä oli vain pysyä pystyssä.
Saimme aikaiseksi yhden jännittävänkin tilanteen, kun Lapa ajautui Manskin rinnalle ja miehet viilettivät rinta rinnan kohti seuraavaa mutkaa. Onneksi Manski kykeni kellahtamaan ajoissa pientareen puolelle, sillä todennäköisyys selvitä ehjin nahoin rinnakkain kapeasta mutkasta oli olematon.
Reitin loppupuolella maasto tasoittui ja jouduimme käyttämään hieman sauvojakin päästäksemme eteen päin. Vajaan kahden tunnin taivalluksen jälkeen alkoivat Ahkun tupa ja auto häämöttää horisontissa. Raskas, mutta onnistunut vaellus alkoi olla takana päin. Lastasimme varusteet autoon ja riensimme kohti saunaa, jonka lämmityksestä olimme etukäteen sopineet.
Voi sitä tunnelmaa, kun ensimmäiset löylyt sihahtivat kiukaalle. Sinä hetkenä ymmärsimme, minkä takia jaksoimme taas uurastaa pitkiä päiviä umpiangessa ja rämeiköissä. Tämän hetken takia. Lauteilla virittelimme jo keskustelua lippukunnan seuraavasta kesävaelluksesta, joka voisi suuntautua Lemmenjoelle kesällä 2013. Monimuotoinen joki- ja tunturimaisema olivat siis tehneet meihin vaikutuksen. Ehkäpä siis palaamme vielä näille lauteille, mutta puhdistetaan ensin tämän vealluksen hiet iholtamme ja suunnataan kohti etelää.
Saunan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Rovaniemeä. Nautimme Inarissa Pizzat, vaikka lounaat olisivat olleet valmiina termospulloissammekin. Ehdimme hyvissä ajoin rautatieasemalle lastaamaan autoa. Makuuvaunussa vielä kertasimme vaelluksen tapahtumia, mutta muutaman tunnin päästä alkoi uni tulla silmään ja tuttu kuorsaus kaikumaan hytissä. Nukuimme sikeästi koko yön ja heräsimme vain juuri ennen Turun rautatieasemaa. Tällä kertaa autokin oli tullut samassa junassa perille ja pääsimme nopeasti ajamaan kohti Raisiota ja koloa, jonne lippukunnan kamat piti vielä viedä. Näin saimme tämän vuoden vaelluksen päätökseen. Ahkiot jäivät odottamaan ensi talven seikkailuja, minne ne sitten suuntautuvatkaan.
Kirjoittaja: Manski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti