Aamu valkeni nopeammin kuin kroppa olisi halunnut. Ulkona satoi nuoskalunta jonka ominaisuuksiin kuuluu suksen pohjaan tarttuminen ylimääräiseksi korokkeeksi.
Pariskunta kertoi että olivat nähneet karhun jäljet eilisellä loppu-urallamme joen törmässä ja kelkkauralla. Niitä lähdimme metsästämään. Tosin äiti luonto oli pyryttänyt kaikki eilen näkyvillä olleet urat tasaiseksi suonpohjaksi. Hiihtää ei voinut 10cm piikkikorot suksenpohjassa ja jos hukkasi kelkkauran niin olit suon syvyyksissä.
Hiihdimme 500 m, kävelimme kilometrin, hiihdimme umpipehmeässä metsässä 1,5 km ja lopulta löysimme kelkkauran ja siitä erkaantuvan ahkiouran jota pitkin saimme käveltyä 6 km. Sitten ahkioura hävisi kuin pieru lumipyryyn. Tämä oli hiihtopäivämme helpoin osuus.
Sitten taas umpisessa lumihangessa piikkikorot suksissa. Vaikka pääsimme avotunturiin niin siltikään hanki ei kantanut kunnolla ja nuoska tarttui suksiin kiinni. Lopulta pääsimme kullankaivajien alueelle kaivinkoneiden väliin. Kaipaamaamme moottorikelkalla ajettua huoltouraa ei vain löytynyt koko päivänä.
Loppumatka mentiin suunnan avulla. Vaikka löysimme kesäuran opasteet niin emme löytäneet kämpälle vievää kelkkauraa. GPSn tiedot lupailivat että kämppä olisi lähellä mutta pimeydessä taskulampun valokiilassa ei näkynyt yhtään mitään. Viimein löytyi PuuCee ja GPS kertoi kämpän olevan 0,06 km päässä mutta vieläkään ei mitään näkynyt. Seuraavaksi löytyi puuvaja ja alaspäin vievät portaat. Valjaat irti ja ahkio eteen suuntana portaiden alapää. Oikealle kaartuvat portaat olivat haastavat laskeutua, kun ahkio yritti taittaa vasemmalle.
Portaiden alapäästä löytyi kämppäkin. Perille ehdittiin juuri ennen puoltayötä. Päivän kilometrimääräksi tuli 19 km, josta 7 km kuljettiin kävellen. Vuokrakämpän pojat tarjosivat saunaa, mutta energia käytettiin riistakäristyksen syömiseen.
Pariskunta kertoi että olivat nähneet karhun jäljet eilisellä loppu-urallamme joen törmässä ja kelkkauralla. Niitä lähdimme metsästämään. Tosin äiti luonto oli pyryttänyt kaikki eilen näkyvillä olleet urat tasaiseksi suonpohjaksi. Hiihtää ei voinut 10cm piikkikorot suksenpohjassa ja jos hukkasi kelkkauran niin olit suon syvyyksissä.
Hiihdimme 500 m, kävelimme kilometrin, hiihdimme umpipehmeässä metsässä 1,5 km ja lopulta löysimme kelkkauran ja siitä erkaantuvan ahkiouran jota pitkin saimme käveltyä 6 km. Sitten ahkioura hävisi kuin pieru lumipyryyn. Tämä oli hiihtopäivämme helpoin osuus.
Sitten taas umpisessa lumihangessa piikkikorot suksissa. Vaikka pääsimme avotunturiin niin siltikään hanki ei kantanut kunnolla ja nuoska tarttui suksiin kiinni. Lopulta pääsimme kullankaivajien alueelle kaivinkoneiden väliin. Kaipaamaamme moottorikelkalla ajettua huoltouraa ei vain löytynyt koko päivänä.
 |
| klo 22:17 |
Loppumatka mentiin suunnan avulla. Vaikka löysimme kesäuran opasteet niin emme löytäneet kämpälle vievää kelkkauraa. GPSn tiedot lupailivat että kämppä olisi lähellä mutta pimeydessä taskulampun valokiilassa ei näkynyt yhtään mitään. Viimein löytyi PuuCee ja GPS kertoi kämpän olevan 0,06 km päässä mutta vieläkään ei mitään näkynyt. Seuraavaksi löytyi puuvaja ja alaspäin vievät portaat. Valjaat irti ja ahkio eteen suuntana portaiden alapää. Oikealle kaartuvat portaat olivat haastavat laskeutua, kun ahkio yritti taittaa vasemmalle.
Portaiden alapäästä löytyi kämppäkin. Perille ehdittiin juuri ennen puoltayötä. Päivän kilometrimääräksi tuli 19 km, josta 7 km kuljettiin kävellen. Vuokrakämpän pojat tarjosivat saunaa, mutta energia käytettiin riistakäristyksen syömiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti